Eurosport-kommentaattori väittelee ranskalaisten tv-tuottajien kanssa, puhuu ylenp alttista ja miksi ihmiset suuttuvat hänen ääntämyksestään Nibali
Pyöräilijä: Näytät toipuvan hyvin, kun nousit pyörältäsi muutama viikko sitten, mitä kommentoijasi Magnus Bäckstedt kutsui "NBF:ksi: Nothing But Face".
Rob Hatch: Se oli todellinen sosiaalinen koulutus. Töihin mentäessä Tubessa oli kolmenlaisia reaktioita siihen, kuinka katsoin onnettomuuden jälkeen. Siellä oli "Oohhh, hän on ovela hahmo." Olin pääpoika, jumalan tähden! Minulla ei ole koskaan ollut sellaista elämässäni. Seuraava oli sääli. Ja toinen oli tavallaan näiden kahden välissä: puoli-epäilyttävä, vähän sääli, koko ylitys vaunun toiselle puolelle.
Cyc: Onneksi se ei vaikuttanut kumpaankaan ääneesi. Onko reilua sanoa, että sinulla on TV-ääni ja tavallinen Rob Hatch-ääni?
RH: Synnyin ja kasvoin Accringtonissa. Olen Blackburn Rovers -fani, mutta katsoin ennen Accrington Stanleyä, kun Blackburn pelasi vieraissa. Itse asiassa luulen, että aksenttini on laajentunut sen jälkeen, kun muutin pois. Kun en ole televisiossa, tietysti.
Kun lähetin ensimmäistä kertaa, tämä posher ääni tuli ulos. Ehdottomasti tyylikkäämpi kuin se, joka minulla on nyt. Se on esitys, koska jos aiot tehdä sen oikein, sinun on moduloitava ääntäsi, sinun on työstettävä intonaatiotasi. Lähetyksissä puolet sen saamisesta oikein – enemmän, tasaisesti – on äänessä.
Cyc: Milloin oli ensimmäinen lähetyksesi?
RH: Mielestäni Pariisissa – 2007, Eurosport News. Olin juuri suorittanut maisterintutkinnon Madridissa, jota ajettiin tavallaan Eurosportin yhteydessä. En oppinut paljon, mutta se antoi minulle mahdollisuuden päästä mukaan lähetyksiin. Olin onnekas saadessani työkokemukseni Eurosport Newsilla. Kolme kuukautta, ja periaatteessa ensimmäisenä päivänä, kun menin sisään, olin lähetyksessä.
Cyc: Sinua kritisoidaan toisinaan esittämiesi kysymysten yksinkertaisuudesta.
RH: Päätehtäväni pääkommentaattorina – sekä saada ääni oikeaan ja kutsua tapahtumat ja hetket oikeaan – on saada paras irti asiantuntijoista Olen … kanssa. Esitän kysymyksiä, joita ihmiset ajattelevat kotona: "Jumala, se on peruskysymys!"
Toivoisin enemmän kuin puolet ajasta tietäväni vastauksen, mutta ohjaan asiantuntijaa haluamallani tavalla selittämään tiettyjä asioita. Suuri yleisö on tulossa viisaammaksi pyöräilemään, mutta emme ole lähelläkään niin suuria kuin luulemme. Meidän on edelleen koulutettava ihmisiä.
'Joten, Sean, miksi he eivät aio jahdata eroajia nyt?' No, se on helvetin selvää, eikö niin? Mutta minun on ohjattava hänet siihen suuntaan, koska silloin ne loistavat.
Cyc: Millaista on työskennellä Sean Kellyn kanssa?
RH: Olin todella hermostunut, kun aloin työskennellä hänen kanssaan. Se on vitun Sean Kelly! Enkä halunnut hänen ajattelevan minua paskana, koska hän on mukava kaveri.
Cyc: Kuuden tunnin vaiheen aikana toistat usein itseäsi. Miksi?
RH: Meillä on asioita, joita kutsutaan "vihjepisteiksi" kommenteissa, joissa nollaat kohtauksen. Se saattaa ärsyttää ihmisiä, mutta se on oikea lähetyskäytäntö. Jos muokkaat kohokohtia, se on täydellinen paikka palata sisään. Joten kerron sinulle uudelleen, ketkä ovat irtautumassa ja toistan, kuinka monta kilometriä on jäljellä, mikä on ero. Ne ovat perusasioita, jotka haluat tietää, jos olet juuri virittynyt.
Cyc: Et pelkää vastata ihmisille, jotka lyövät sinua Twitterissä, vai mitä?
RH: Aiemmin ihmiset vain unohtivat jotain, mikä saattoi ärsyttää heitä, mutta nyt on niin helppoa nostaa puhelimesi ja twiitata. Se on toisinaan turhauttavaa – sinusta tuntuu, että kuset tuulessa sosiaalisessa mediassa. En ole suuri fani. Teen sen, koska minusta tuntuu, että minun on tehtävä se. Haluaisin ajatella, että en tarvitse vahvistusta.
Luulen, että liiketoimintamme suurin ongelma on ego. On mukavaa, että sinulla voi olla suhde – toivoisin vain, että ihmiset olisivat vähän siviili- ja ymmärtäväisempiä. Mutta tämä on maailman tilanne.
Cyc: Mistä sinua kritisoidaan eniten?
RH: Brexiterit ovat niitä, jotka pitävät minua Twitterissä ihmisten nimien lausumisesta oikealla vieraalla ääntämisellä. Mikä on outoa! En väitä, että kaikkien on sanottava nimet kuten minä. Sanot sen miten haluat – en voisi vähempää välittää! Kutsu häntä Ni-ba-liksi, Niba-liksi, miksi haluat, mutta miksi minun pitäisi sanoa se väärin?
Cyc: Mikä oli suosikkikisasi, jota kommentoit viime vuonna?
RH: Mathieu van der Poelin voitto Amstel Gold Racessa oli kauden hetki. Ja toinen oli juuri ennen sitä, kun Katarzyna Niewiadoma voitti. Ja ne molemmat tapahtuivat samana päivänä. Henkistä.
Luulen, että linjani oli: "En ole koskaan, koskaan nähnyt mitään tällaista elämässäni!" [Kommentoija] Matt Stephens nauroi polvillaan, kun Van der Poel tuli linjan yli. se on hullua. Päädyimme molemmat jossain vaiheessa lattialle. Ja kuten Joanna Rowsell kertoo, minulla on tapana animoitua. Hän on kuvannut minua seisomassa tuoleilla ja kaikenlaisilla. Se oli hullu päivä ja kilpailu kommentoi itseään, todella. Emme ota siitä kunniaa.
Cyc: Mitkä ovat vaikeimmat hetket, joita olet kommentoinut?
RH: Minulle on eräänlainen hätäprotokolla, joka alitajuisesti käynnistyy. Muistatko Domenico Pozzovivon putoavan [2015 Giron 3. vaiheessa]? Sean ja minä katsoimme toisiamme ja ajattelimme: 'Tämä on vähän pelottavaa. Hän saattaa olla kuollut täällä.” Sitten alat muuttaa sävyäsi.
Muista, että kommentoimme Lontoossa sijaitsevasta studiosta. Katsomme kuvia ja tunnemme olomme melko epämukavaksi niiden lähettämisestä. Ja sinä ajattelet: 'Ai niin, mitä me sanomme täällä?'
Emme ole siitä iloisia ja ymmärrämme, mitä ajattelet kotona. Ranskalaiset tuottajamme sanovat: "Jos et näytä sitä, se on sensuuria." Olen esittänyt tämän väitteen palaten työkokemukseeni. Joku kuoli auto-onnettomuudessa moottoriurheilutapahtumassa, ja ranskalaiset halusivat näyttää sen.
Sanoin: 'Britannian katsojamme eivät hyväksy sitä. Se on huono maku.’ Ja minulla oli ranskankielinen huutotikku keskellä toimistoa. Ymmärrän näkemyksen sensuurista, mutta mielestäni se on silti huono maku. Hävisin taistelun ja sodan sitä vastaan.
Kuvat: Patrik Lundin
