Pyöräilijä esittelee menestysesityksen David Walshin takaa-ajosta teksasilaiseen Lance Armstrongiin, joka ei voittanut seitsemää kiertuetta
Jos on yksi tarina kerrottavana pyöräilyn nykyajasta, se on tarina Lance Armstrongin meteorisesta noususta ja katastrofaalisesta laskusta. Se on kerrottu hyvin laajalla valikoimalla erinomaisia kirjoja sekä vakuuttavia dokumentteja, kuten Armstrongin valhe. Tämä on kuitenkin tarinan ensimmäinen dramatisointi, ja odotamme, että sitä tulee lisää.
Ohjelma esitettiin David Walshin bestseller-kirjasta Armstrongin etsimisestä, Seitsemän kuolemansyntiä. Todellisuudessa se saa inspiraationsa kirjasta, mutta on selkeämpi kertomus Armstrongin pyöräilyurasta, jota on täydennetty Walshin ratkaisevalla roolilla hänen pudotuksessaan. Käsikirjoituksen on kirjoittanut Trainspotting-käsikirjoittaja John Hodge, kuvauksen on ohjannut The King’s Speechin Danny Cohen ja koko projektin ohjannut Stephen Frears, The Queenin ja High Fidelityn ohjaaja. Varhaiset merkit olivat siis, että tämä voisi hyvinkin olla klassikko. Urheiluelokuvat ovat kuitenkin jo kauan sitten osoittautuneet ongelmallisiksi mahdollisuuksiksi, joten odotimme innokkaasti, kuinka The Program istuisi innostuneiden yleisön kanssa.
Paholainen yksityiskohdissa
The Programin ensimmäisistä kuvista lähtien innokkaita pyöräilijöitä rohkaistaan näkemään Grand Tour Alpine -vaiheen huolella rekonstruoituna. Condor-pyörät tarjosivat Armstrongin Trekiin sopivia kopiopyöriä – Pearl Izumi US Postal Service -pakkaus ja Giro-kypärä ovat aitoja, ja tähti Ben Foster näyttää jopa Armstrongin vastineelta. Itse asiassa on tehty oudon vaikuttavaa työtä, kun on löydetty näyttelijöitä, jotka näyttävät identtisiltä aiotun roolinsa kanssa. Aloin epäillä, että Johan Bruyneel saattoi olla tarpeeksi kova pelatakseen itseään.
Tarina seuraa Armstrongia uskomattoman uskollisesti hänen uransa etenemisen ja sitä seuranneen dopingskandaalin virallista selostusta kohtaan, kun taas pyöräilyn kuvaus maailman korkeimmalla tasolla horjui vain hieman. Esimerkiksi Flèche Wallonnea kuvattiin virheellisesti mukulakiviksi klassikkona, eikä peloton koskaan näyttänyt laskeutuvan sellaisilla kulmilla ja muotoilla, joita odotimme yli 100 km/h ajajilta. Suuri osa pyöräilystä näyttää hieman enemmän sunnuntain klubijuoksulta kuin Grand Tourin eeppiseltä, mutta se on luultavasti mahdotonta erottaa muut paitsi urheilun pakkomielteisimmät fanit. Elokuva työllisti muutamia Yhdistyneen kuningaskunnan kotimaisia ammattilaisia pudottamaan aloittelevan Armstrongin mukulakiville hänen alkuvuosinaan, ja erittäin innokkaat katselijat todennäköisesti tunnistavat Kristian Housen ja Yanto Barkerin pelotonin keskeltä. On myös sanottava, että Ben Foster teki erinomaista työtä omaksuessaan pyöräilijän muodon ja kiipesi sellaisella muodolla, joka näytti kykenevän kukistamaan useimmat kotimaiset ammattilaiset (emme mene skandaaliin siitä, että Foster todella otti suorituskykyä parantavia lääkkeitä auttaa hänen rooliaan, mutta sinun pitäisi googlettaa se).
Ehkä ei ole yllätys, että David Millarin työskennellessä projektin pyöräilykonsulttina, ei onneksi koko kuvasta löytynyt 1990-luvun teräsrunkoja, jotka olisi varustettu Di2:lla tai edes anakronisella vanteella tai pinnalla. Joten harras teknofiili saa kiitosta elokuvan tarkkuudesta urheiluun. Mutta valitettavasti kyse ei ole pyörästä.
Todisteita
Ohjelma on varmasti dramaattinen ja tarjoaa terävän kuvan propyöräilyn ilmapiiristä aikakaudella sekä Armstrongin sisäiseen maailmaan. Se kärsii kuitenkin horjumattomasta uskollisuudestaan Armstrongin tarinalle. Niin paljon, että välillä tuntuu siltä, että jokaisen elementin sisällyttämisen kiire jättää katsojan hieman hukkaan sen suhteen, mitä todellisuudessa tapahtuu. Betsy Andreu todistaa Armstrongin vuoden 1996 sairaalan dopingtunnustuksen yhden minuutin ja Simeoni lassoi takaisin irtautumisesta vuoden 2004 Tour de Francessa. Ehkä tarinan jokaiseen vaiheeseen perehtyneelle pyöräilyveljeskunnalle olisimme ehkä pitäneet enemmän Armstrongin aikakauden pyöräilyn glamourista tai ehkä enemmän Armstrongin tai Walshin henkilökohtaista tarinaa. Chris O’Dowdin Walsh näyttää omituiselta kyllä viihdyttävän yllättävän vähän lähetysaikaa, sillä hän nyökyttää vain pintapuolisesti hänen kamppailuaan kunnianloukkausoikeudenkäynnissä tai hänen työnsä seurauksena vieraantumista pyöräilymediasta.
Monet ovat kuitenkin iloisia nähdessään, että vaikka Armstrong on kuvattu itsekkäänä, ylimielisenä ja manipuloivana, tämä ei ole tarina sankareista ja roistoista. Ben Foster, epäilemättä erottuva rooli, heijastaa ihmissielua Armstrongin menestyksen himon alla ja näkee hänen sisäisestä myllerryksestään kautta altaan. Ihailtavaa huomiota kiinnitetään Armstrongin vilpittömään myötätuntoon syöpäpotilaita kohtaan. Elokuva ei myöskään johda meitä uskomaan, että Armstrong toimi eristyksissä muuten puhtaiden ratsastajien kentällä.
Siinä on myös vähän komediaa. Olipa se tahallinen tai ei, Michele Ferrarin hämärä k altainen hahmo onnistuu hieman hilpeästi kuvaamaan hullua professoria, joka on kuollut tuottamaan kauhistuttavia maailman lyöviä dopereita. Tekipä sitten raamatullisia julistuksia mystisistä dopingsiiviistä, jotka lentävät Armstrongin tulevaan voittoon tai raivoavat lääketieteellistä yhteisöä ehdotuksilla urheilullisesta EPO:n käytöstä, Ferrari näyttää loistav alta, mutta myös naurettav alta ylivoimaiselta. Turbo-istunto, jossa Ferrari ruiskuttaa EPO:ta Armstrongin verenkiertoon ja katselee hänen yhtäkkiä surisevan jopa 120 rpm, onnistui nauramaan, ja se on luultavasti ainoa kohta, jossa elokuva rajautui täysin naurettavaan. Dustin Hoffmanin saapuminen näytölle vakuutusagentti Bob Hammanina (halua saada takaisin osan SCA:n takuusta yli 10 miljoonan dollarin Armstrong-palkintorahalle) oli myös hieman hämmentävää, mutta yleisesti ottaen nautittavaa.
Joten om alta os altamme Ohjelma on katsomisen arvoinen, vaikka se jääkin hieman alle siitä, mitä olisimme saaneet siltä toivoa. Armstrong-skandaalin uusille tulokkaille se on informatiivinen läpimurto, ja hartaille pyöräilijöille se on rohkaisevan tarkka kuvaus pyöräilystä ja dopingista Armstrongin aikakaudella. Kaiken kaikkiaan annamme sille kolme ja puoli tähteä siitä, mitä se ansaitsee elokuvana, ja ylimääräisen puoli tähteä, koska se liittyy pyöräilyyn.
Ohjaaja: Stephen Frears
Pääosissa: Ben Foster, Chris O’Dowd, Dustin Hoffman
Julkaisupäivä: 16th lokakuu
